6.12. on aina se päivä vuodesta, kun siniristilippu kiskotaan salkoon ja telkkarissa julkkikset vastaavat kysymykseen: ”Mitä se itsenäisyys nyt sitten merkitseekään?” Vastaukset ovat varmasti hyviä, mutta joko vain puolittaisesta keskittymisestä, kypsymättömästä ajattelusta tai faktatiedon puutteesta johtuen on niistä jäänyt ympäripyöreä mielikuva.
Kerran kuunnellessani laulua ”Veteraanin iltahuuto”,
vanhojen sotaveteraanien laulamana, pysähdyin kuitenkin todella miettimään.
”Ylväänä Karjalan heimo/ tuskansa kantanut on. / Maaäiti suojaansa sulkee,/
vartija poissa jo on.” Liian usein, tai oikeastaan aina tähän asti, olen
pitänyt maamme itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä. Mutta sitä se ei ole, missään
nimessä.
Nuoren näkökulmasta sata vuotta tuntuu pitkältä ajalta.
Maailmanhistoriassa se on kuitenkin verrattain lyhyt ajanjakso. Harvoin tulee
pohdittua, millaista elämä olisi ilman Suomen itsenäistymistä. Kiitollisuus
ensiluokkaisista elinoloista, arvostus maata puolustaneiden kärsimyksestä ja
kunnioitus suomalaisuutta kohtaan unohtuvat usein arkisessa kiireessä.
Kuitenkin siellä, arkisessa kiireessä, näkyy myös itsenäisyyden merkitys.
Meillä on oma kulttuuri ja tavat tehdä asioita. Saamme saunoa kesät talvet,
saamme vältellä small talk -tilanteita ja saamme juhlia torilla joka kerta, kun
Suomi on mainittu maailmalla. Se, että jokapäiväisessä elämässämme arvostetaan
sisukkuutta, rehellisyyttä ja tervettä järkeä, on myös itsenäistymisemme
tulosta.
Jos mietitään, miten sata vuotta sitten tapahtunut
itsenäistyminen näkyy nykypäivänä, on katseet käännettävä meihin nuoriin. Mitä
se merkitsee lukiolaiselle, joka ei ole koskaan nähnyt sotaa? Itse koen
vahvasti, että itsenäisyyden suurin merkitys nuorelle on tunne, että kuuluu
johonkin. Suomalaisten oma maa antaa meille mahdollisuuden juurtua ja saada
turvallinen perusta elämälle. Ja tämä juurtuminen on tärkeää, sillä omien
arvojen tiedostaminen on tärkeää, sillä omien arvojen tiedostaminen antaa
pohjan, joka mahdollistaa myöhemmin myös erilaisten näkökulmien ymmärtämisen ja
tutkimisen. Onhan meillä jotain, johon verrata. Itsenäisyys tarjoaa siis
nuorelle turvallisuudentunteen siitä, että minä kuulun johonkin, minulla on
paikka tässä maailmassa, minusta huolehditaan, minulla on väliä. Ei siis mikään
pieni juttu.
Suomen itsenäistyminen voidaan nähdä myös esimerkkinä
kasvavalle sukupolvelle. Suomen puolesta taistelleet tekivät valtavan työn ja
osoittivat, että asenteella ja yhteistyöllä on suuri merkitys. Esimerkkinä siis
meille, ettei koskaan kannata luovuttaa, sillä joskus pienikin voi olla
voittaja. Itsenäisyys saa näin suuren symbolisen merkityksen uhrautumisen ja
yritteliäisyyden puolesta, mikä vaikuttaa myös meidän nuorten elämään.
Ajattelemme, ettemme halua, että sotaveteraanien työ oli turhaa ja maamme
puolesta kuolleet unohdetaan. Esimerkin voima on ihmeellinen, kun vain
ymmärrämme sen.
Satavuotissyntymäpäiväänsä juhlistava kansakunta, Suomi, on
tässä. Ympärillämme. Oma kieli, oma lippu, oma koti ja yhteiskunta kasvattavat
nuoria tähän maailmaan. Se, että maamme ei ole toisten alaisuudessa, antaa
meille mahdollisuuden vaikuttaa omiin asioihimme. Se antaa vapautta. Se antaa
vastuuta. Se antaa eväät elämään. Siksi olisikin tärkeää, että me nuoret
osaisimme ja muistaisimme olla kiitollisia isänmaastamme.
Itsenäisyyden korostaminen ei tarkoita muukalaisvihaa tai
eriarvoisuutta, vaan oman maamme kunnioittamista sekä arvostusta. Ja onhan
meillä aihettakin arvostaa, sillä itsenäisyys on lopulta se, joka antaa meille
vapauden olla juuri me. Sukupolvesta toiseen. ”Taattoa muista sä silloin/ askel
jo uupunut on./ Lapset ja lastenne lapset/ teidän nyt vuoronne on.”
Annaliina Käkelä 15A
